lauantai 29. maaliskuuta 2008

Delfiinin peukalo

Ismo Leikola on Suomen kuningas.

Kun muut koomikot kertoo vitsejä, he jättävät juttuihinsa taukoja joissa voivat pullistella yleisön suosiossa aploodien ajan. Kun Ismo on lavalla, näitä hengähdystaukoja on vähän.

Ismo kerto lavalla jutun delfiineistä. Kuulemma delfiinit on yhtä "fiksuja" tai "älykkäitä" olentoja kuin ihminen. Ainoa asia joka erottaa delfiinit ja ihmiset kehityksellisesti toisistaan on kuulemma peukalo. Ihminen pystyy pitämään harvanvarresta ja haarukasta kiinni kun taas delfiinin on tyytyminen pallojen pomputteluun hännällään tai hulavanteiden läpi hyppimiseen.

Pistää miettimään että entäpä jos kehityshistorian varrella olisi jossain vaiheessa syntynyt delfiini jolla on peukalo? Vaikka vain yksi. Peukalo tai delfiini kummin vaan. Olisiko tämä über-pullonokkaeläin ihmetelty ja kadehdittu eläin kaltaistensa joukossa? Kyykyttäisikö peukalollinen delfiini Ilkka Kanervan tekstiviestien sisällössä ja ulkopoliittisessa taitavuudessa? Omalle kohalle miettien havainnot liftaavasta delfiinistä olisi varmasti yleisempiä, sen verran vaikeaa moisella mutaatiolla olisi olla brassailematta sormettomien lajitovereiden keskuudessa.

Tai entäs toisinpäin. Jos ihmisellä ei yhtäkkiä olisikaan peukaloa. Tekisikö se ihmisesstä jotenkin tyhmemmän tai huonomman? Alkaisiko ihminen pelkästään peukalon puutteen perusteella käyttäytymään kuin alkeellinen eläin ilman mitään sivistystapoja? Esiin astuisivat eläimelliset vaistot jotka sanelisivat että täytyy pysyä muiden lajikumppaneiden suosiossa ja esillä, konstilla millä tahansa, kunhan se ei ole mitään älyllistä. Samaan tapaan kuten delfiinit särkänniemessä esittelee taitojaan malliin, kattokaa kuin sairaan korkeelle mää hyppään altaasta eikä satu yhtään, Homo Pollexines (peokaloton ihminen) juoksee alasti täysiä rakennuksen seinään, kivekset taiteiltu puskuriksi vesi-ilmapallon sisään, palava ilotulitusraketti perseessä ampuen tulipalloja juoksun vauhdittamiseksi.

Aika absurdi ajatus loppujen lopuksi.

Terveisiä Jarppi Leppälälle ja muille innoittaijille.

Ei kommentteja: